Kirjoitin tämän tekstin otsikon kirjoitustavoilleni täysin poikkeuksellisesti ensimmäisenä. Siinä se sitten tuijotti minua tyhjän dokumentin yläreunassa. Toivuin suhteellisen nopeasti – miten?
Kirjoittaminen on monelle asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevälle arkipäiväistä työtä. On raportteja, vuosikatsauksia, yhteenvetoja, palautteita, hanke-esittelyjä, lausuntoja, artikkeleita ja blogitekstejä, intrauutisia, toimintaohjeita, tärkeitä sähköposteja, sisältöjä verkkokauppaan, hankehakemuksia, työpaikkailmoituksia. Nämä ovat esimerkkejä teksteistä, joita Viestinnän voimatunnin (Onnistu asiatekstien kirjoittajana) yleisö kertoi työlistaltaan löytyvän.
Toisille kirjoittaminen on rutinoitunutta ja helppoakin – toisille työlästä tai ainakin hidasta. Itse kuulun ensimmäiseen joukkoon, sillä erilaisten sisältöjen tuottaminen on keskeinen osa työtäni. Kirjoittamisesta on ajan kuluessa sukeutunut vaivatonta.
Aloittamisen vaikeus ja tyhjän paperin ongelma vaivaavat kuitenkin minuakin.
Tekstin lukija istuu edessäni
Ensiksi pohdin tekstin tavoitetta. Olisipa hienoa, jos vaikka muutamakin tekstien kanssa kipuileva saisi tästä kirjoituksesta jonkun ajatuksen tai opin, jota voisi seuraavan tekstitehtävän edessä hyödyntää.
Luonnostelen usein eteeni henkilön, jolle kirjoitan. Hän on ihminen, ei hahmoton joukko kuten opettajat, hankkeen yleisö, nuoret, kuntalaiset, työntekijät, sidosryhmät.
On helpompi kirjoittaa ikäiselleni asiantuntijalle, joka parhaillaan hauduttelee ajatusta tekstistä. Hänen on saatava teksti valmiiksi ylihuomiseen mennessä, mutta hän ei saa työtä aloitetuksi. Mikä neuvoksi?
Suoraan täysin valmista tekstiä?
Ajatuskartta, vaikka mielessäkin hahmoteltu, auttaa usein alkuun. Tartun aiheeseen ilman painetta siitä, että pitäisi heti saada aikaiseksi julkaistavaa tekstiä. Tässä olen muuttanut toimintatapojani, sillä aikaisemmin olen yrittänyt saada tehokkaasti valmista heti ensimmäiseltä riviltä alkaen.
Olen huomannut, että valmiin tavoittelu tekee kirjoittamisesta hidasta ja olosta tukalan. Samalla hukkaan mahdollisuuden hyödyntää ajatuksen vapaan juoksun. Voisi sanoa, että olen oppinut rennommaksi kirjoittajaksi.
Mikäli olen haastatellut asiantuntijaa juttua varten, saatan poimia tekstistä innostavan yksityiskohdan, jonka hän on sanonut. Taustamateriaali tekstiä varten voi toki olla jotakin muutakin aineistoa, josta voi etsiä langan pään ja lähteä kirjoittamaan siitä. Vaikka aloittaisin kirjoittamisen näin, tämä osa tekstistä löytää usein paikkansa jostakin tekstin keskivaiheilta.
Kirjoitan tekstin otsikon ja ensimmäisen kappaleen usein vasta lopuksi. Ne ovat niin tärkeitä lukijan vangitsemiseksi, että niiden hiominen heti aluksi jumittaa kirjoitusprosessini täydellisesti.
Viimeistely antaa tekstille loppusilauksen
Tästä tekstistä pyrin tekemään valmista nopeasti. Päätin, että en jää hiomaan liikaa, vaan riittävän hyvä riittää. Riippuu tietysti täysin tekstistä ja sen tarkoituksesta, miten paljon sitä täytyy muokata ja viimeistellä.
Kun olin saanut tekstin mielestäni valmiiksi, tein vielä muutaman tempun:
- Vaihdoin elävämpiä verbejä valjujen tilalle
- Poistin toistoa: tätä löydän teksteistäni aina runsaasti
- Pätkin muutaman pitkäksi venyneen virkkeen lyhyemmäksi (pitkiä virkkeitä syntyy väkisinkin, kun kirjoittaa ajatuksen juoksun mukana)
- Jaoin yhden pidemmän kappaleen kahdeksi lyhyemmäksi ja muutin muutamien kappaleiden järjestystä
- Poistin joitakin fraaseja ja korvasin ne vähemmän näppärillä (olin käyttänyt ilmaisua työn ytimessä, joka tuntui valmiissa tekstissä kliseiseltä)
- Vaihdoin väliotsikot hieman tylsistä puhutteleviksi, esim. Kenelle kirjoitan? -otsikosta tuli Tekstin lukija istuu edessäni
- Poistin myös- ja kuitenkin-sanoja ja muutamia muita mielestäni turhia, tilkkeeksi käyttämiäni sanoja.
Kirjoittajan kannattaa myös tarkistaa, ettei tekstin tärkein asia ole piiloutunut tekstin loppuun. Näin saattaa käydä, kun kirjoittaminen synnyttää ajatuksia ja hioutunut timantti paljastuu vasta lopuksi.
Marja-Liisa Torniainen, Viestintäkurssit.fi
